Juoksuklubit ovat viime vuosina nousseet paikoiksi, joissa ihmiset eivät vain liiku vaan myös tutustuvat toisiinsa. Äijäjooga.fi pohtii tuoreessa artikkelissaan, voisiko sama ilmiö levitä seuraavaksi joogaan ja pilatekseen – ja missä kulkee raja luontevan tutustumisen ja häiritsevän parinhakuyrityksen välillä.
Ajatus kuulostaa ensin vitsiltä, mutta siinä on myös tuttu logiikka. Harrastuksissa ihmiset kohtaavat kasvokkain, näkevät samoja ihmisiä toistuvasti ja jakavat valmiiksi ainakin yhden kiinnostuksenkohteen. Äijäjooga.fi nostaa esiin juoksuklubit esimerkkinä ympäristöstä, jossa yhteisöllisyys on jo monin paikoin saanut myös deittailun piirteitä.
Artikkelin mukaan juuri toistuvat kohtaamiset tekevät harrastusympäristöstä kiinnostavan vaihtoehdon deittisovelluksille. Kun sama ihminen nähdään viikosta toiseen, tutustuminen voi edetä hitaasti ilman sitä välitöntä arviointia, joka on tyypillistä sovelluksissa.
Joogassa yhteisö tulee ennen deittailua
Äijäjooga.fi painottaa kuitenkin yhtä ehtoa voimakkaasti: joogaan tullaan ensisijaisesti joogaamaan.
Joogatunti ei ole speed dating -tilaisuus, eikä muiden osallistujien pitäisi joutua kokemaan itseään arvioitavan mahdollisina treffikumppaneina kesken harjoituksen. Artikkelissa muistutetaan, että monet jooga-asennot ovat fyysisesti haavoittuvia tai muuten henkilökohtaisia tilanteita, joissa jokaisella pitää olla oikeus keskittyä omaan harjoitukseensa rauhassa.
Tutustumiselle luontevampi paikka on ennen tuntia tai sen jälkeen. Yksinkertainen keskustelunavaus voi johtaa jutteluun, mutta kiinnostuksen puute pitäisi myös tunnistaa nopeasti.
Äijäjooga.fi tiivistää ajatuksen käytännössä siihen, että yksi ystävällinen avaus on sosiaalisuutta, mutta jatkuva yrittäminen ilman vastakaikua ei enää ole sitä.
Harrastus voi tarjota paremman lähtökohdan kuin profiili
Artikkeli tarkastelee myös sitä, miksi harrastuksen kautta tutustuminen voi tuntua monesta aidommalta kuin deittisovellusten selaaminen.
Joogatunnilla toisesta ihmisestä muodostuu kuva vähitellen. Samalla nähdään, että hän käy paikalla säännöllisesti, on kiinnostunut ainakin jossain määrin hyvinvoinnista ja pystyy sitoutumaan yhteiseen rutiiniin. Näistä ei tietenkään voi päätellä kaikkea ihmisestä, mutta ne tarjoavat toisenlaista tietoa kuin muutama valokuva ja lyhyt profiiliteksti.
Erityinen etu on se, ettei romanttista päätöstä tarvitse tehdä heti. Ensin voidaan vain vaihtaa pari sanaa, myöhemmin tervehtiä uudelleen ja ehkä joskus jatkaa keskustelua kahvin ääressä.
Parijoogassa yhteistyö tulee näkyväksi
Äijäjooga.fi laajentaa aihetta myös parisuhteisiin. Parijoogassa kaksi ihmistä harjoittelee yhdessä ja joutuu samalla kommunikoimaan, kuuntelemaan toisiaan ja kertomaan omista rajoistaan.
Artikkelissa nostetaan esiin myös tantraan liittyviä harjoituksia, mutta samalla muistutetaan, että tantra on historiallisesti paljon laajempi uskonnollisten ja filosofisten perinteiden kokonaisuus kuin länsimaisessa hyvinvointikulttuurissa usein ajatellaan.
Pariharjoitusten olennaiseksi teemaksi jää suostumus: kosketuksen ja yhteisten liikkeiden pitää perustua siihen, että molemmat haluavat osallistua.
Uusi harrastus voi tuoda muutakin kuin treffejä
Lopulta Äijäjooga.fi suhtautuu ajatukseen varsin käytännöllisesti. Joogastudiolta voi löytyä kumppani siinä missä työpaikalta, yliopistosta, kuorosta tai koirapuistosta. Mutta jos mitään romanttista ei synny, käteen jää silti harrastus, mahdollinen yhteisö ja uusia tuttavuuksia.
Juuri tämä erottaa harrastuksen deittipalvelusta. Sen varsinainen tarkoitus säilyy riippumatta siitä, syntyykö samalla uusia ihmissuhteita.
Jos joogasta tai pilateksesta joskus kasvaa juoksuklubien kaltainen uusi kohtaamisympäristö, Äijäjooga.fi:n viesti on selvä: järjestyksen kannattaa pysyä oikeana.
Ensin jooga. Sitten ehkä kahvi.