Kategoriat
liikunta

Rahapeliyhtiöt jo neuvottelupöydissä – urheilusponsoroinnin tilanne Suomessa 2026

Kun Kisaveikot tarkasteli keväällä 2025 rahapeliyhtiöiden mahdollista tuloa suomalaiseen urheilusponsorointiin, suuri osa tulevasta oli vielä ennusteita. Syksyllä 2026 kysymys ei enää kuulu, tulevatko rahapeliyhtiöt mukaan kentälle, vaan ketkä ehtivät varata parhaat mainospaikat, urheilijat ja yhteistyökohteet ennen markkinan avautumista.

Suomen rahapelitoimilupia on haettu jo kymmeniä. Samalla urheiluliitot, sarjaorganisaatiot, seurat ja yksilöurheilijat ovat käyneet neuvotteluja tulevien lisenssiyhtiöiden kanssa. Osa sopimuksista on julkistettu, osa on vielä ehdollisia ja osa pysyy salassa siihen asti, kunnes markkinointi voidaan todella käynnistää.

Edellisessä Kisaveikkojen urheilusponsoroinnin murrosta käsitelleessä artikkelissa arvioitiin, että suurimmat rahavirrat suuntautuisivat erityisesti jääkiekkoon, jalkapalloon, maajoukkueisiin ja tunnettuihin yksilöurheilijoihin. Ensimmäiset julkiset sopimukset tukevat tätä arviota varsin hyvin.

Vuosi 2026 on sopimusten rakentamisen vuosi

Rahapeliyhtiöt ovat voineet hakea Suomen rahapelitoimilupaa maaliskuusta 2026 lähtien. Lisenssin saaneet yhtiöt voivat aloittaa toimintansa ja markkinointinsa 1. heinäkuuta 2027.

Tämä puolentoista vuoden mittainen välivaihe on urheilun näkökulmasta tärkeä. Rahapeliyhtiö ei voi vielä vapaasti mainostaa palvelujaan Suomessa, mutta se voi neuvotella ja solmia tulevaisuudessa voimaan tulevia sopimuksia. Käytännössä moni sopimus on rakennettu ehdolliseksi: yhteistyö aktivoituu vasta, jos yhtiö saa Suomen toimiluvan ja uusi laki tulee voimaan suunnitellusti.

Urheilun sponsorimarkkinalla käydään siis jo siirtomarkkinoita, vaikka varsinainen kausi ei ole alkanut.

Tilannetta voi seurata esimerkiksi Rahapelilaki.fi:n kokoamasta Suomen lisenssin hakijoiden ja taustayhtiöiden luettelosta. Lista auttaa yhdistämään viralliset hakijayhtiöt suomalaisille tutumpiin kasino- ja vedonlyöntibrändeihin.

Tämä on tarpeen, sillä hakemuksessa voi lukea maltalaisen osakeyhtiön nimi, vaikka suomalaiselle yleisölle toiminta myöhemmin näkyisi esimerkiksi Betssonin, Unibetin, Betanon, LeoVegasin, Pikakasinon tai jonkin kokonaan uuden brändin alla.

Rahapelilaki.fi muistuttaa itse olevansa yksityinen tietosivusto eikä virallinen luparekisteri. Sen hakijalista perustuu julkisuudessa saatuihin tietoihin, ja uusia hakemuksia on voitu jättää listan kokoamisen jälkeen. Hakemus ei myöskään vielä tarkoita myönnettyä toimilupaa.

Mitä sponsorisopimuksia on jo tehty?

Kaikki sopimukset eivät ole keskenään samanlaisia. Osa on vanhan kumppanuuden jatkoa, osa odottaa Suomen toimilupaa ja osa perustuu vasta tiedotusvälineiden saamiin tietoihin.

Kumppanit Tilanne syksyllä 2026 Mitä sopimus kertoo markkinasta?
Liiga ja Veikkaus Vahvistettu viisivuotinen jatkosopimus alkaa kaudella 2026–2027 ja ulottuu kauden 2030–2031 loppuun. Vanha monopoliyhtiö ei ole vetäytymässä urheilusta, vaan puolustaa asemaansa ennen kilpailun alkua.
Suomen Hiihtoliitto ja Paf Vuosiin 2027–2030 ulottuva sopimus on vahvistettu, mutta sen voimaantulo edellyttää Pafin Suomen toimilupaa. Rahapeliyhtiöt tavoittelevat kokonaisia lajikokonaisuuksia, maajoukkueita, kilpailusarjoja ja suuria tapahtumia.
Kimi Räikkönen ja Paf Monivuotinen yhteistyösopimus on julkistettu. Aktivointi on sidottu Pafin Suomen toimilupaan. Tunnetut yksilöurheilijat voivat tarjota rahapeliyhtiölle nopeasti valtakunnallista tunnettuutta.
Jalkapalloliiga ja 711 Group Tiedotusvälineiden mukaan osapuolet ovat neuvotelleet uudesta yhteistyöstä ja mahdollisesta nimikumppanuudesta. Sopimusta ei ole tätä kirjoitettaessa julkisesti vahvistettu. Muutos voi ulottua yksittäisiä mainospintoja pidemmälle ja vaihtaa jopa koko pääsarjan tutun nimen.
Liiga-seura ja nimeämätön rahapeliyhtiö Tuoreen tutkimushaastattelun mukaan yksi seura oli jo lähellä nelivuotista sopimusta, jonka taloudelliset pääkohdat oli sovittu. Osapuolia ei nimetty. Seurakohtaiset neuvottelut ovat selvästi pidemmällä kuin julkisista tiedotteista voisi päätellä.

Veikkaus varmisti asemansa Liigassa hyvissä ajoin

Jääkiekon Liiga ja Veikkaus ilmoittivat jo joulukuussa 2025 viisivuotisesta jatkosopimuksesta. Uusi sopimus alkoi kaudella 2026–2027 ja ulottuu kauden 2030–2031 loppuun.

Liiga kuvasi sopimusta kokoluokaltaan ja painoarvoltaan historialliseksi. Tarkkaa euromäärää ei ole julkaistu.

Sopimus on kiinnostava juuri siksi, että Veikkauksen yksinoikeus nettikasinoihin ja vedonlyöntiin on päättymässä. Veikkaus ei odottanut uusien kilpailijoiden saapumista vaan sitoi näkyvimmän suomalaisen jääkiekkosarjan itseensä pitkäksi aikaa.

Tämä ei silti välttämättä sulje seurakohtaisia rahapelikumppanuuksia pois. Jyväskylän yliopiston tuoreessa tutkimuksessa haastatellut seurajohtajat lähtivät siitä, että Liigan keskitetyn Veikkaus-sopimuksen lisäksi yksittäiset seurat voivat rakentaa omia yhteistyömallejaan.

Käytännön rajat riippuvat Liigan, seurojen ja Veikkauksen sopimusehdoista sekä tulevan lain markkinointisäännöistä. Jääkiekossa voidaankin nähdä malli, jossa sarjalla on yksi pääkumppani mutta yksittäisillä seuroilla muita lisensoituja rahapelikumppaneita.

Paf teki näkyvimmät ensimmäiset kiinnitykset

Ahvenanmaalainen Paf oli ensimmäisiä toimijoita, joka ryhtyi rakentamaan tulevaa Suomen näkyvyyttään julkisilla sponsorisopimuksilla.

Suomen Hiihtoliiton ja Pafin sopimus ulottuu vuoteen 2030. Pafista tulee Hiihtoliiton pääyhteistyökumppani, mikäli yhtiö saa Suomen toimiluvan.

Sopimus kattaa maastohiihdon, mäkihypyn ja yhdistetyn A-maajoukkueet. Mukana ovat myös maastohiihdon alle 23- ja alle 20-vuotiaiden maajoukkueet, Rukan ja Salpausselän maailmancup-tapahtumat sekä maastohiihdon Suomen Cup.

Hiihtoliitto on kutsunut sopimusta yhdeksi historiansa taloudellisesti merkittävimmistä. Ylen tietojen mukaan kokonaisarvo olisi reilusti yli miljoona euroa ja vuosittainen korvaus yli 300 000 euroa. Osapuolet eivät ole itse vahvistaneet summaa.

Pafin toinen suuri kiinnitys on Formula 1 -maailmanmestari Kimi Räikkönen. Paf julkisti hänen kanssaan monivuotisen sopimuksen jo vuonna 2025, mutta yhteistyö on tarkoitus käynnistää vasta Suomen lisenssimarkkinan avautuessa ja Pafin saadessa toimiluvan.

Räikkönen on rahapeliyhtiölle poikkeuksellisen arvokas kumppani. Hänet tunnetaan myös sellaisten suomalaisten keskuudessa, jotka eivät seuraa aktiivisesti moottoriurheilua. Tunnettu urheilija voi antaa uudelle tai uudistuneelle rahapelibrändille uskottavuutta paljon nopeammin kuin tavallinen mainoskampanja.

Vaihtuuko Veikkausliigan nimi?

Jalkapallossa muutos voi näkyä kaikkein konkreettisimmin sarjan nimessä.

Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien tietoihin perustuvien uutisten mukaan Jalkapalloliiga ry on neuvotellut yhteistyöstä belgialaistaustaisen 711 Groupin kanssa. Veikkauksen pitkä nimikumppanuus päättyy kauden 2026 jälkeen, ja 711:n on kerrottu olevan lähellä sopimusta tai jo päässeen sopuun liigan kanssa.

Osapuolet eivät ole julkisesti vahvistaneet lopullista sopimusta tai uutta sarjanimeä. Siksi nykyistä Veikkausliiga-nimeä ei vielä pidä kirjoittaa historiankirjoihin.

Tieto on silti merkittävä. Suomen miesten jalkapallon pääsarja on tunnettu Veikkausliigana vuodesta 1992. Monelle katsojalle nimi ei edes tunnu sponsorinimeltä, vaikka juuri sellainen se on.

Jos uusi kumppanuus toteutuu, kyseessä olisi näkyvä osoitus koko markkinan muutoksesta. Rahapeliyhtiö ei ostaisi vain laitamainosta, vaan paikan suomalaisen jalkapallokielen keskeltä.

Rahapelilaki.fi:n hakijaluettelossa 711 Finland Limited on mukana sekä vedonlyönti- että kasinopelien toimiluvan hakijana. Tämä ei vielä vahvista liigasopimusta, mutta osoittaa, että konserni todella valmistautuu Suomen markkinoille.

Tutkimus: seurakohtaiset sopimukset ovat jo pitkällä

Julkisuudessa näkyvät sopimukset ovat todennäköisesti vain osa kokonaisuutta.

Jyväskylän yliopistossa vuonna 2026 valmistuneessa kandidaatintutkielmassa haastateltiin kolmen Liiga-seuran toimitusjohtajia. Tutkimuksen otos on pieni, joten sen perusteella ei voi kuvata koko suomalaisen urheilun tai edes kaikkien Liiga-seurojen tilannetta. Haastattelut tarjoavat silti harvinaisen näkymän neuvottelupöytien taakse.

Kaikki kolme seuraa olivat valmistautuneet muutokseen aktiivisesti. Kaksi käytti ulkopuolista asiantuntija-apua, ja yksi teki selvitystyötä omalla organisaatiollaan.

Yksi haastatelluista kertoi seuran neuvotelleen mahdollisesta rahapelikumppanista jo noin puolen vuoden ajan. Neuvottelut olivat edenneet loppusuoralle, taloudellisista pääkohdista oli saavutettu yhteisymmärrys ja suunnitteilla oli nelivuotinen sopimus.

Seura oli jo alkanut pohtia, millaista henkilöstöä ja sisällöntuotantoa tuleva yhteistyö vaatisi. Tämä kertoo, ettei sponsorisopimus ole seuralle pelkästään uusi tulorivi. Kumppanuus voi synnyttää myös uusia tehtäviä markkinointiin, viestintään, tapahtumatuotantoon ja digitaalisiin palveluihin.

Pelkkä logo ei enää riitä

Kisaveikkojen aiemmassa rahapelejä ja urheiluseurojen tuloja käsitelleessä artikkelissa tarkasteltiin maailmalta tuttuja suuria nimikumppanuuksia. Suomessa nähtävät sopimukset voivat sisältää samanlaista logonäkyvyyttä, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan seuroilta odotetaan paljon muutakin.

Liiga-johtajien haastatteluissa nousivat esille muun muassa:

  • seuran omiin kanaviin tuotettava digitaalinen sisältö,
  • kumppanin ja seuran yhteinen tarinankerronta,
  • mobiilisovellusten ja uutiskirjeiden hyödyntäminen,
  • ottelutapahtumien pelillistäminen,
  • areenoiden LED-pinnat ja mediakuutiot sekä
  • fanien aktivointi otteluviikon aikana.

Rahapeliyhtiö ei siis välttämättä halua ostaa vain logoa kaukalon kulmaan. Se haluaa päästä osaksi ottelupäivää ja seuran ympärillä käytävää keskustelua.

Tässä kohtaa kaupalliset suunnitelmat törmäävät uuden lain rajoihin. Vaikuttajamarkkinointi kielletään, ja rahapeliyhtiön omissa sosiaalisen median kanavissa sallittu markkinointi ei saa olla vuorovaikutteista kuluttajan kanssa.

Kaikkia ulkomailta tuttuja fanikilpailuja, tarjouskoodeja ja sosiaalisen median tempauksia ei siten voida kopioida Suomeen sellaisinaan. Seurojen ja yhtiöiden on rakennettava sisältönsä niin, että sponsorointi säilyy urheilullisesti kiinnostavana mutta täyttää samalla rahapelimarkkinoinnin erityissäännöt.

Aikuinen urheilija voi olla sponsoroitu – vaikuttajamarkkinointi on silti kielletty

Uusi rahapelilaki tekee eron sponsoroinnin ja vaikuttajamarkkinoinnin välille.

Rahapeliyhtiö voi solmia sponsorisopimuksen täysi-ikäisen urheilijan, joukkueen tai kilpailun kanssa. Kimi Räikkösen kaltainen aikuinen urheilija voi siis toimia yhtiön yhteistyökumppanina.

Tämä ei tarkoita, että urheilija voisi markkinoida rahapelejä henkilökohtaisissa somekanavissaan täysin vapaasti. Vaikuttajamarkkinointi on nimenomaisesti kielletty. Lopulliset käytännöt riippuvat viranomaisen tulkinnoista ja kunkin kampanjan toteutuksesta.

Alaikäisten kohdalla rajat ovat selvemmät. Sponsorointisopimusta ei saa tehdä alle 18-vuotiaan kanssa, eikä alaikäisille suunnattua tapahtumaa, kilpailua tai sarjaa saa sponsoroida.

Tämä vaikuttaa erityisesti seuroihin ja lajiliittoihin, joiden saman tunnuksen alla toimivat sekä edustusjoukkue että laaja junioriorganisaatio. Aikuisten pääsarjajoukkueella voi olla rahapelikumppani, mutta samaa näkyvyyttä ei voi siirtää automaattisesti junioreiden pelipaitoihin, leireille tai nuorisotapahtumiin.

Myös Pafin ja Hiihtoliiton sopimuksessa mainittujen nuorten maajoukkueiden käytännön näkyvyys on sovitettava lain ikärajoihin. Sopimuksen laaja kohdeluettelo ei tarkoita, että rahapelibrändi voisi näkyä rajoituksetta alaikäisten yhteydessä.

Sponsorirahat eivät jakaudu tasan

Uudistus ei tee jokaisesta seurasta yhtä houkuttelevaa kumppania.

Rahapeliyhtiötä kiinnostavat ennen kaikkea yleisön koko, televisionäkyvyys, fanien sitoutuneisuus, digitaaliset kontaktit ja seuran kyky tuottaa sisältöä. Suurilla markkina-alueilla toimivilla seuroilla on tässä luontainen etu.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa haastatellut seurajohtajat arvioivat, että Helsinki ja Tampere hyötyvät uusista sopimuksista keskimääräistä enemmän. Yhden haastatellun arviossa seurakohtaisten sopimusten haarukka voisi ulottua noin 100 000 eurosta 800 000 euroon.

Tutkielmassa referoidun EY:n arvion mukaan rahapelimarkkinan avautuminen voisi tuoda Liigaan yhteensä noin 10 miljoonaa euroa vuosittain. Suurimpien seurojen lisätulot voisivat nousta lähelle miljoonaa euroa ja pienempien jäädä muutamiin satoihin tuhansiin euroihin.

Nämä ovat arvioita, eivät valmiita sopimussummia. Ne kuvaavat silti sitä, miksi seurat ovat lähteneet liikkeelle jo ennen toimilupapäätöksiä.

Pienemmän kaupungin seura ei välttämättä pysty kilpailemaan Helsingin tai Tampereen yleisömäärillä. Se voi kuitenkin tarjota rahapeliyhtiölle erittäin uskollisen kannattajakunnan, vahvan paikallisen aseman ja luovia yhteistyömuotoja.

Pelkkä seuraajamäärä ei siis ratkaise kaikkea. Ratkaisevaa voi olla myös se, kuinka aktiivisesti fanit seuraavat seuran sisältöjä, käyvät otteluissa ja osallistuvat tapahtumiin.

Sarjataso voi näkyä sopimuksen hinnassa

Rahapelikumppanille pääsarjanäkyvyys on arvokkaampaa kuin alemman sarjatason näkyvyys. Tämä voi tuoda sponsorisopimuksiin ehtoja, joita tavallinen katsoja ei koskaan näe.

Yksi tutkimuksessa haastatelluista Liiga-johtajista kertoi, että neuvoteltavaan vedonlyöntikumppanuuteen oli tulossa sarjatasoa koskeva klausuuli. Sopimuksen arvo säilyisi korkeimmalla sarjatasolla, mutta laskisi seuran pudotessa alemmaksi.

Tällaiset ehdot voivat yleistyä myös jalkapallossa ja muissa nousuihin sekä putoamisiin perustuvissa sarjoissa. Sponsorille näkyvyys on osa ostettavaa tuotetta, ja sarjatason vaihtuessa myös tuotteen arvo muuttuu.

Seuralle tämä muodostaa uuden riskin. Putoaminen ei vähennä ainoastaan lipputuloja ja mediahuomiota, vaan voi leikata samalla yhden suurimmista sponsorisopimuksista.

Lisenssi ei yksin riitä kumppanin valintaan

Rahapelitoimiluvan saaminen osoittaa, että yhtiö on läpäissyt viranomaisen luvitukseen kuuluvan tarkastelun. Seuran maineen kannalta se on kuitenkin vasta lähtötaso.

Tuoreessa Liiga-tutkimuksessa seurajohtajat korostivat mahdollisen kumppanin taustojen selvittämistä. Yhdessä seurassa vaatimus perusteellisesta taustatyöstä oli tullut hallitukselta asti.

Seuran kannattaa arvioida ainakin:

  • millainen yhtiön historia muilla lisenssimarkkinoilla on,
  • onko se saanut viranomaisilta sakkoja tai huomautuksia,
  • miten se puuttuu ongelmalliseen pelaamiseen,
  • millaista markkinointia se odottaa seuralta,
  • sopiiko yhtiön toimintatapa seuran arvoihin sekä
  • miten yhteistyö erotetaan juniori- ja perhetoiminnasta.

Hyvä tarjous voi muuttua mainehaitaksi, jos kumppanin toimintatavat joutuvat myöhemmin arvostelun kohteeksi. Vastaavasti vastuullisesti rakennettu pitkä sopimus voi tuoda seuralle taloudellista vakautta useaksi kaudeksi.

Mitä penkkiurheilija huomaa vuodesta 2027 alkaen?

Katsojan näkökulmasta rahapeliyhtiöiden tulo suomalaiseen urheiluun voi näkyä monella tavalla:

  • sarjojen ja tapahtumien uusina nimikumppaneina,
  • pelipaitojen ja haastattelutaustojen logoina,
  • areenoiden LED-pinnoilla ja mediakuutioissa,
  • ottelulähetysten yhteistyöosuuksissa,
  • ennakoissa, tilastoissa ja vedonlyöntikertoimissa,
  • aikuisten ottelutapahtumiin rakennettuina aktivointeina sekä
  • tunnettujen täysi-ikäisten urheilijoiden sponsorisopimuksina.

Kaikkea tätä ei nähdä heti 1. heinäkuuta 2027. Osa sopimuksista voi alkaa kesken kauden, osa yhtiöistä ei saa lupapäätöstään ajoissa ja osa joutuu muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiaan markkinointisääntöjen vuoksi.

On myös mahdollista, että ensimmäinen lisenssivuosi on selvästi myöhempiä vuosia äänekkäämpi. Uusien yhtiöiden täytyy rakentaa tunnettuutta nopeasti, minkä jälkeen osa brändeistä vetäytyy tai keskittää rahansa vain muutamiin menestyneisiin kumppanuuksiin.

Urheilun ja vedonlyönnin yhteys tiivistyy – mutta keskustelu ei lopu

Rahapeliyhtiöille urheilu tarjoaa valmiin yleisön, vahvoja tunteita ja jatkuvasti uusia tapahtumia. Urheiluseuroille yhtiöt tarjoavat jotakin, mistä monella on pulaa: uusia sponsorituloja.

Yhteistyön kaupallinen logiikka on siksi vahva. Samalla rahapelimainonnan lisääntyminen voi tehdä vedonlyönnistä entistä tavallisemman osan urheilun seuraamista.

Tutkimuksissa suuremman rahapelimainonnalle altistumisen ja myönteisten sponsorimielikuvien on havaittu liittyvän kasvaneisiin pelaamisaikomuksiin. Erityisen tarkkaa rajanvetoa tarvitaan silloin, kun otteluita seuraavat lapset, nuoret tai pelaamisensa kanssa kamppailevat aikuiset.

Sponsoriraha voi tukea valmennusta, tapahtumia ja pelaajabudjetteja. Se ei kuitenkaan poista tarvetta keskustella siitä, kuinka paljon rahapelibrändejä urheilun ympärille halutaan ja millä ehdoilla.

Vuonna 2025 ennustettiin – vuonna 2026 neuvotellaan

Suomalaisen urheilun rahapelisponsorointi ei ole enää kaukainen mahdollisuus. Hiihtoliitto ja Kimi Räikkönen ovat jo tehneet ehdolliset sopimukset Pafin kanssa. Liiga on sitoutunut Veikkaukseen viideksi vuodeksi. Miesten jalkapallon pääsarjalle etsitään julkisuudessa olleiden tietojen mukaan uutta rahapeliyhtiötaustaista kumppania.

Samaan aikaan seurojen omat neuvottelut etenevät julkisuudelta piilossa. Tuore tutkimus osoittaa, että ainakin osa Liiga-organisaatioista on kartoittanut kumppaneita kuukausien ajan ja valmistautuu jo sisällöntuotannon sekä markkinoinnin uusiin vaatimuksiin.

Vuosi 2026 jää todennäköisesti historiaan kautena, jolloin suurin osa sopimuksista rakennettiin pukukopin puolella. Heinäkuusta 2027 lähtien nähdään, mitkä niistä pääsevät kentälle asti.

Rahapelaaminen on sallittu vain täysi-ikäisille.

Kategoriat
liikunta

Voiko sauna tukea lihaskasvua? Summer Sauna nostaa esiin lämpöhoidon mahdollisen hyödyn

Voimaharjoittelun jälkeinen lämpöhoito saattaa tukea lihaskasvua hieman, mutta näyttö on vielä epävarmaa. Summer Sauna nostaa aihetta käsittelevässä artikkelissaan esiin kysymyksen siitä, voiko saunomisella olla merkitystä lihaskasvun kannalta – ja tuore tutkimuskooste antaa ajatukselle varovaisen myönteisen signaalin.

Sauna yhdistetään tavallisesti rentoutumiseen ja palautumiseen, mutta viime vuosina kiinnostus on kasvanut myös siihen, voisiko lämmöllä olla vaikutusta itse harjoitusadaptaatioihin.

Summer Sauna käsittelee aihetta artikkelissaan Kasvaako lihas saunassa? Uusi tutkimus antaa lämpöhoidolle varovaisen vihreää valoa. Kysymyksen taustalla on tuore tutkimusnäyttö, jossa treenin jälkeisen lämpöhoidon vaikutuksia on tarkasteltu lihaskasvun ja voimakehityksen näkökulmasta.

Meta-analyysi löysi pienen mahdollisen edun lihaskasvussa

Vuonna 2026 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja bayesilaisessa meta-analyysissa koottiin yhteen kuusi tutkimusta, joissa lämpöhoitoa käytettiin pian voimaharjoittelun jälkeen.

Tuloksissa lämpöhoitoa saaneilla ryhmillä nähtiin pieni etu hypertrofiassa verrattuna kontrolliryhmiin. Vaikutus oli kuitenkin kooltaan vaatimaton, ja epävarmuusväli sisälsi myös mahdollisuuden siihen, ettei todellista hyötyä ole.

Tutkijoiden laskelmissa todennäköisyys sille, että vaikutus oli lihaskasvun kannalta positiivinen, oli noin 89,7 prosenttia. Tämä kuulostaa lupaavalta, mutta tutkimusryhmä itse painotti johtopäätöksissään varovaisuutta.

Tutkimuskoosteen voi lukea SportRxiv-palvelussa.

Voimatasoihin lämpöhoidosta ei löytynyt selvää hyötyä

Lihaskasvun osalta signaali oli varovaisen myönteinen, mutta voimakehityksen kohdalla vastaavaa hyötyä ei nähty.

Meta-analyysin perusteella lämpöhoito ei näyttänyt parantavan voimatasoja merkityksellisesti verrattuna kontrolliolosuhteisiin. Tämä on tärkeä muistutus siitä, etteivät lihaskasvu ja voimakehitys ole täysin sama asia, vaikka ne usein kulkevat osittain rinnakkain.

Tutkimusnäyttö on vielä pieni ja laadultaan vaihteleva

Uutisen kannalta kiinnostavin kohta on ehkä juuri se, kuinka varovaisesti tuloksia pitää tulkita.

Meta-analyysiin voitiin sisällyttää vain kuusi tutkimusta. Lisäksi tutkijat arvioivat mukana olleiden tutkimusten menetelmällisen laadun yleisesti korkeintaan kohtalaiseksi ja osin heikoksi.

Siksi tuloksesta ei voi päätellä, että saunominen olisi uusi oikotie lihaskasvuun tai että se korvaisi harjoittelun, riittävän energiansaannin, proteiinin ja palautumisen.

Kyse on pikemminkin siitä, että lämpöhoito saattaa olla yksi pieni lisätekijä hyvin rakennetun voimaharjoittelun ympärillä.

Kaikki lämpöhoito ei ole sama asia

Tutkimuksissa on käytetty erilaisia menetelmiä, kuten saunaa, infrapunasaunaa, kuumavesialtistusta ja paikallista lämmitystä. Myös lämpötilat, altistuksen kestot ja osallistujien harjoittelutausta ovat vaihdelleet.

Tämän vuoksi tulosta ei voi suoraan kääntää ohjeeksi siitä, kuinka monta minuuttia tavallisessa suomalaisessa saunassa pitäisi istua jokaisen treenin jälkeen.

Esimerkiksi aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa kuuden viikon voimaharjoittelun jälkeen käytetty infrapunasauna ei tuonut selvää lisähyötyä lihaskasvuun, vaikka joissakin suorituskykymuuttujissa nähtiin mahdollisia positiivisia vaikutuksia.

Sauna ei korvaa treeniä – mutta se ei ehkä ole pelkkä rentoutushetki

Summer Saunan nostama kysymys on silti kiinnostava juuri siksi, että lämpöhoidolla voi olla lihaksessa biologisia vaikutuksia. Kuumuus voi esimerkiksi aktivoida lämpöshokkiproteiineja ja lihaskasvuun liittyviä solunsisäisiä signalointireittejä.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että käytännön lihaskasvu seuraisi automaattisesti perässä. Ihmiskokeissa tulokset ovat olleet vaihtelevia, ja tuore meta-analyysi antaa toistaiseksi vain pienen, epävarman signaalin.

Käytännön johtopäätös on siksi maltillinen: jos saunominen kuuluu muutenkin omaan palautumisrutiiniin ja tuntuu hyvältä, sitä ei tarvitse nähdä lihaskasvun kannalta turhana. Sen hyöty voi olla olemassa, mutta toistaiseksi sitä kannattaa pitää mahdollisena lisänä eikä varsinaisena lihaskasvumenetelmänä.

Lähde: Summer Sauna – Kasvaako lihas saunassa? Uusi tutkimus antaa lämpöhoidolle varovaisen vihreää valoa

Kategoriat
liikunta

Tarvitseeko lihaskasvu enää bulkkia? Performance Lab nostaa esiin tutkimuksen kehonkoostumuksesta

Perinteinen kuntosalioppi on pitkään neuvonut lihasmassaa tavoittelevaa treenaajaa syömään selvästi yli kulutuksen. Performance Lab nostaa esiin vuoden 2026 tutkimuksen, jossa myös ylläpitokaloreilla ja pienessä energiavajeessa harjoitelleet, aiempaa salikokemusta omaavat osallistujat kasvattivat rasvatonta massaa. Tulos ei tee bulkkauksesta tarpeetonta, mutta se haastaa ajatuksen siitä, että lihaskasvu vaatisi aina selvän kaloriylijäämän.

Bulkkauksella tarkoitetaan yleensä vaihetta, jossa energiaa syödään tarkoituksella enemmän kuin kulutetaan. Tavoitteena on luoda mahdollisimman hyvät olosuhteet lihaskasvulle, vaikka samalla kehoon kertyisi jonkin verran rasvaa.

Performance Labin artikkelin otsikko kysyy suoraan, pitääkö lihaskasvun vuoksi enää bulkata. Kysymys liittyy tuoreeseen tutkimukseen, jossa vertailtiin kahta tarkasti ohjattua, runsasproteiinista ruokavaliota sekä kontrolliryhmää.

Kymmenen viikon tutkimuksessa verrattiin ylläpitokaloreita ja pientä energiavajetta

European Journal of Applied Physiology -lehdessä huhtikuussa 2026 julkaistuun tutkimukseen osallistui 30 henkilöä, joilla oli vähintään vuoden kokemus voimaharjoittelusta. Osallistujat jaettiin kolmeen kymmenen hengen ryhmään.

Yksi ryhmä söi arvioidun energiankulutuksensa verran eli käytännössä ylläpitokaloreilla. Toinen ryhmä söi noin 250 kilokaloria päivässä alle arvioidun kulutuksensa. Kolmas ryhmä jatkoi tavanomaista ruokavaliotaan ilman vastaavaa ravitsemusohjausta.

Kaikki ryhmät harjoittelivat neljä kertaa viikossa kymmenen viikon ajan. Ohjatuissa ruokavalioryhmissä proteiininsaanti asetettiin korkealle, noin 2,5 grammaan painokiloa kohden vuorokaudessa.

Tutkimuksen voi lukea European Journal of Applied Physiology -lehden sivuilta.

Rasvaton massa kasvoi ilman kaloriylijäämää

Tutkimuksen kiinnostavin havainto liittyi rasvattomaan massaan. Ylläpitokaloreilla ollut ryhmä kasvatti sitä keskimäärin noin 0,97 kiloa ja energiavajeryhmä noin 1,04 kiloa kymmenessä viikossa.

Kun tutkijat korjasivat mittausta rasvakudoksen rasvattoman osuuden vaikutuksesta, lisäykset olivat noin 1,22 kiloa ylläpitoryhmässä ja noin 1,50 kiloa energiavajeryhmässä.

Samaan aikaan energiavajeryhmän rasvamassa väheni keskimäärin noin 2,94 kiloa. Ylläpitoryhmässä rasvamassa väheni noin 1,41 kiloa, vaikka kyseinen muutos jäi tutkimuksen tilastollisessa tarkastelussa niukasti tavanomaisen merkitsevyysrajan ulkopuolelle.

Kontrolliryhmässä kehonkoostumuksessa ei havaittu vastaavia muutoksia.

Tulos sopii kehonkoostumuksen uudelleenmuokkauksen ajatukseen

Havainto liittyy niin sanottuun body recomposition -ilmiöön eli tilanteeseen, jossa rasvaa vähenee samalla kun rasvaton massa kasvaa.

Pitkään tällaista kehitystä on pidetty lähinnä aloittelijoiden tai selvästi ylipainoisten etuna. Uusi tutkimus lisää näyttöä siitä, että samansuuntaisia muutoksia voi tapahtua myös jo valmiiksi voimaharjoittelua tehneillä henkilöillä, kun harjoittelu ja ravitsemus on rakennettu huolellisesti.

Tutkijoiden mukaan sekä ylläpitokalorinen että maltillisesti energiavajeinen, runsasproteiininen ruokavalio mahdollistivat kehonkoostumuksen paranemisen verrattuna tavanomaista ruokavaliotaan jatkaneeseen kontrolliryhmään.

Tutkimus ei tarkoita, että bulkkauksesta olisi tullut hyödytöntä

Tuloksista ei silti voi päätellä, että kaloriylijäämä olisi tarpeeton kaikille lihasmassaa tavoitteleville.

Tutkimus oli pieni: osallistujia oli vain 30 ja intervention kesto oli kymmenen viikkoa. Lisäksi rasvaton massa ei ole täsmälleen sama asia kuin uusi lihaskudos, vaikka se on kehonkoostumustutkimuksessa yleisesti käytetty mittari.

Myös ryhmien välillä oli käytännön ero. Ylläpito- ja energiavajeryhmät saivat ravitsemusohjausta ja heidän harjoitteluaan valvottiin tarkasti, kun taas kontrolliryhmä jatkoi tavanomaisempaa toimintaa. Siksi tuloksia ei voi tulkita pelkkänä kalorimäärän vertailuna.

Samoin pitkälle edenneellä treenaajalla lihaskasvu on yleensä hitaampaa kuin vähemmän kokeneella, jolloin pieni energiaylijäämä voi edelleen olla käytännöllinen tapa varmistaa riittävä energiansaanti ja palautuminen.

Aggressiivisen bulkin hyötyä on silti syytä arvioida kriittisesti

Uusi tutkimus sopii yhteen aiemman tutkimusnäytön kanssa, jossa suurempi kaloriylijäämä ei ole automaattisesti tuottanut enemmän lihaskasvua. Sen sijaan nopeampi painonnousu on usein tarkoittanut myös suurempaa rasvan kertymistä.

Tämä tekee eron maltillisen energiaylijäämän ja perinteisen aggressiivisen bulkin välille. Jos lihaskasvu onnistuu jo ylläpitokalorien tuntumassa tai pienessä energiavajeessa tietyissä olosuhteissa, hyvin suuri kaloriylijäämä ei välttämättä ole tehokkain tapa parantaa kehonkoostumusta.

Käytännön viesti on yksilöllisempi kuin vanha bulkki–dieetti-ajattelu

Performance Labin nostama kysymys ei siis saa yksinkertaista kyllä- tai ei-vastausta.

Lihaskasvu voi tapahtua ilman selvää kaloriylijäämää, etenkin kun voimaharjoittelu on progressiivista, proteiinia saadaan runsaasti ja kokonaisuus toteutuu johdonmukaisesti. Samalla energiantarve riippuu harjoittelutaustasta, kehon rasvamäärästä, palautumisesta ja siitä, kuinka nopeasti lihasmassaa realistisesti voidaan kasvattaa.

Monelle järkevämpi lähtökohta voikin olla maltillinen energiansaanti ja kehityksen seuraaminen sen sijaan, että vaa’an lukemaa yritetään nostaa mahdollisimman nopeasti.

Lähde: Performance Lab – Pitääkö lihaskasvun takia enää bulkata? Tutkimus haastaa vanhan kuntosaliopin

Kategoriat
liikunta

Kotikuntosali vai salijäsenyys? Rovaniemen Kuntokeskus nostaa esiin ympäristön merkityksen

Kotikuntosali voi säästää aikaa ja tehdä harjoittelusta vaivatonta, mutta kaikille koti ei ole paras paikka treenata. Rovaniemen Kuntokeskus pohtii tuoreessa artikkelissaan, miksi tavallinen salijäsenyys voi edelleen olla monelle käytännössä toimivampi ratkaisu.

Kotikuntosalin idea on helppo ymmärtää. Kun välineet ovat muutaman askeleen päässä, matkoihin ei kulu aikaa eikä laitteisiin tarvitse jonottaa. Samalla harjoittelu on mahdollista sovittaa oman arjen ympärille hyvin joustavasti.

Rovaniemen Kuntokeskus nostaa kuitenkin esiin kotiharjoittelun toisen puolen: juuri koti voi olla myös suurin häiriötekijä. Kun ympärillä ovat työasiat, kotityöt, puhelin ja muut arjen keskeytykset, treeni siirtyy helposti myöhemmäksi – ja joskus seuraavaan päivään.

Salille lähteminen voi tehdä päätöksen valmiiksi

Lähdeartikkelin keskeinen ajatus liittyy harjoitteluympäristöön. Kun ihminen lähtee kuntosalille, hän on jo tehnyt päätöksen treenaamisesta. Salilla ympäristö ohjaa yhteen asiaan: harjoitteluun.

Kotona sama päätös voi joutua jatkuvasti uudelleen neuvoteltavaksi. Treenin voisi aloittaa nyt, mutta yhtä hyvin puolen tunnin päästä. Sähköpostiin voisi vastata ensin. Ruoka pitäisi ehkä laittaa. Juuri tämä joustavuus voi joillekin olla etu, mutta toisille se tekee harjoittelusta helpommin siirrettävän asian.

Rovaniemen Kuntokeskus kuvaa salille lähtemistä eräänlaisena pienenä rituaalina. Vaatteet vaihdetaan, treenikassi otetaan mukaan ja paikka vaihtuu. Kun salille on jo saavuttu, harjoitus tulee yleensä myös tehtyä.

Kotisali voi silti olla paras ratkaisu oikeassa elämäntilanteessa

Artikkeli ei tyrmää kotikuntosalia. Päinvastoin se nostaa esiin tilanteita, joissa koti voi olla ylivoimainen vaihtoehto.

Jos lähimmälle kuntosalille on pitkä matka, kotiharjoittelu voi säästää useita tunteja viikossa. Sama koskee esimerkiksi pienten lasten vanhempia, joille lyhyt harjoitus kotona voi olla realistinen mutta kokonainen salireissu vaikea järjestää.

Ratkaiseva kysymys ei siis ole se, kumpi vaihtoehto näyttää teoriassa paremmalta, vaan kummassa harjoittelu oikeasti toteutuu säännöllisesti. Jos kotisali nostaa viikoittaisten treenien määrän nollasta kolmeen, valinta on helppo.

Kaupallinen kuntosali tarjoaa enemmän vaihtoehtoja

Rovaniemen Kuntokeskus painottaa myös laitevalikoimaa. Hyvin varustellulla kuntosalilla on yleensä vapaita painoja, taljoja ja useita erilaisia harjoituslaitteita, joiden hankkiminen kotiin vaatii paljon rahaa ja tilaa.

Lähdeartikkelissa muistutetaan, että kaupalliseen käyttöön tarkoitetut yksittäiset laitteet voivat maksaa tuhansia euroja. Kun mukaan lasketaan telineet, penkit, käsipainot, levypainot ja tarvittava lattiatila, kotisalin kustannukset voivat kasvaa nopeasti.

Salijäsenyydessä etuna on myös se, että harjoittelua voidaan muuttaa ajan mittaan ilman uusia hankintoja. Jos jokin liike ei enää sovi, tilalle löytyy usein toinen laite tai harjoitusvaihtoehto.

Muiden treenaajien läsnäolo voi auttaa

Kaikki eivät kaipaa kuntosalille muita ihmisiä, mutta Rovaniemen Kuntokeskus nostaa esiin myös sosiaalisen ympäristön vaikutuksen.

Kun ympärillä muut harjoittelevat, oma keskittyminen voi parantua ja treenaamisesta tulee ympäristön normaalia toimintaa. Kyse ei välttämättä ole kilpailusta tai siitä, että kaikki harjoittelisivat yhdessä, vaan siitä, että ympäristö tukee tavoitetta.

Toiselle juuri tämä on tärkeä osa harjoittelurutiinia. Toiselle taas yksityinen kotisali on paljon miellyttävämpi vaihtoehto.

Rovaniemellä salijäsenyys voi olla taloudellisesti kilpailukykyinen

Artikkelissa tarkastellaan myös paikallista näkökulmaa. Rovaniemen Kuntokeskuksen mukaan kaupungissa on useita keskenään kilpailevia saleja, ja tavallisten jäsenyyksien hinnat ovat usein sellaisella tasolla, että hyvin varustellun kotisalin rakentaminen ei ole automaattisesti halvempi ratkaisu.

Lähdeartikkeli vertaa jäsenyyden vuosikustannusta siihen, että yksi laadukas kuntosalilaite voi yksin maksaa useiden vuosien jäsenyyden verran. Samalla kaupallisella salilla käytössä on yhden laitteen sijaan kokonainen harjoitteluympäristö.

Paras ratkaisu voi olla yhdistelmä

Rovaniemen Kuntokeskus muistuttaa, ettei valinnan tarvitse olla joko–tai. Monelle toimiva ratkaisu on tehdä raskaat ja laitepainotteiset harjoitukset kuntosalilla ja pitää kotona muutama perusväline lyhyitä täydentäviä treenejä varten.

Näin kotiharjoittelun ajansäästö ja salin monipuolisuus voidaan yhdistää.

Artikkelin lopullinen johtopäätös on käytännöllinen: paras harjoittelupaikka on se, jossa treeni toteutuu pitkäjänteisesti. Täydellinen kotisali ei auta, jos sitä ei käytetä, eikä salijäsenyydestä ole hyötyä, jos salille ei koskaan mennä.

Lähde: Rovaniemen Kuntokeskus – Onko kotikuntosali oikeasti parempi? Monelle tavallinen salijäsenyys on edelleen ylivoimainen ratkaisu

Kategoriat
liikunta

Voiko joogatunnista tulla uusi Tinder? Äijäjooga.fi nostaa esiin harrastusten deittibuumin

Juoksuklubit ovat viime vuosina nousseet paikoiksi, joissa ihmiset eivät vain liiku vaan myös tutustuvat toisiinsa. Äijäjooga.fi pohtii tuoreessa artikkelissaan, voisiko sama ilmiö levitä seuraavaksi joogaan ja pilatekseen – ja missä kulkee raja luontevan tutustumisen ja häiritsevän parinhakuyrityksen välillä.

Ajatus kuulostaa ensin vitsiltä, mutta siinä on myös tuttu logiikka. Harrastuksissa ihmiset kohtaavat kasvokkain, näkevät samoja ihmisiä toistuvasti ja jakavat valmiiksi ainakin yhden kiinnostuksenkohteen. Äijäjooga.fi nostaa esiin juoksuklubit esimerkkinä ympäristöstä, jossa yhteisöllisyys on jo monin paikoin saanut myös deittailun piirteitä.

Artikkelin mukaan juuri toistuvat kohtaamiset tekevät harrastusympäristöstä kiinnostavan vaihtoehdon deittisovelluksille. Kun sama ihminen nähdään viikosta toiseen, tutustuminen voi edetä hitaasti ilman sitä välitöntä arviointia, joka on tyypillistä sovelluksissa.

Joogassa yhteisö tulee ennen deittailua

Äijäjooga.fi painottaa kuitenkin yhtä ehtoa voimakkaasti: joogaan tullaan ensisijaisesti joogaamaan.

Joogatunti ei ole speed dating -tilaisuus, eikä muiden osallistujien pitäisi joutua kokemaan itseään arvioitavan mahdollisina treffikumppaneina kesken harjoituksen. Artikkelissa muistutetaan, että monet jooga-asennot ovat fyysisesti haavoittuvia tai muuten henkilökohtaisia tilanteita, joissa jokaisella pitää olla oikeus keskittyä omaan harjoitukseensa rauhassa.

Tutustumiselle luontevampi paikka on ennen tuntia tai sen jälkeen. Yksinkertainen keskustelunavaus voi johtaa jutteluun, mutta kiinnostuksen puute pitäisi myös tunnistaa nopeasti.

Äijäjooga.fi tiivistää ajatuksen käytännössä siihen, että yksi ystävällinen avaus on sosiaalisuutta, mutta jatkuva yrittäminen ilman vastakaikua ei enää ole sitä.

Harrastus voi tarjota paremman lähtökohdan kuin profiili

Artikkeli tarkastelee myös sitä, miksi harrastuksen kautta tutustuminen voi tuntua monesta aidommalta kuin deittisovellusten selaaminen.

Joogatunnilla toisesta ihmisestä muodostuu kuva vähitellen. Samalla nähdään, että hän käy paikalla säännöllisesti, on kiinnostunut ainakin jossain määrin hyvinvoinnista ja pystyy sitoutumaan yhteiseen rutiiniin. Näistä ei tietenkään voi päätellä kaikkea ihmisestä, mutta ne tarjoavat toisenlaista tietoa kuin muutama valokuva ja lyhyt profiiliteksti.

Erityinen etu on se, ettei romanttista päätöstä tarvitse tehdä heti. Ensin voidaan vain vaihtaa pari sanaa, myöhemmin tervehtiä uudelleen ja ehkä joskus jatkaa keskustelua kahvin ääressä.

Parijoogassa yhteistyö tulee näkyväksi

Äijäjooga.fi laajentaa aihetta myös parisuhteisiin. Parijoogassa kaksi ihmistä harjoittelee yhdessä ja joutuu samalla kommunikoimaan, kuuntelemaan toisiaan ja kertomaan omista rajoistaan.

Artikkelissa nostetaan esiin myös tantraan liittyviä harjoituksia, mutta samalla muistutetaan, että tantra on historiallisesti paljon laajempi uskonnollisten ja filosofisten perinteiden kokonaisuus kuin länsimaisessa hyvinvointikulttuurissa usein ajatellaan.

Pariharjoitusten olennaiseksi teemaksi jää suostumus: kosketuksen ja yhteisten liikkeiden pitää perustua siihen, että molemmat haluavat osallistua.

Uusi harrastus voi tuoda muutakin kuin treffejä

Lopulta Äijäjooga.fi suhtautuu ajatukseen varsin käytännöllisesti. Joogastudiolta voi löytyä kumppani siinä missä työpaikalta, yliopistosta, kuorosta tai koirapuistosta. Mutta jos mitään romanttista ei synny, käteen jää silti harrastus, mahdollinen yhteisö ja uusia tuttavuuksia.

Juuri tämä erottaa harrastuksen deittipalvelusta. Sen varsinainen tarkoitus säilyy riippumatta siitä, syntyykö samalla uusia ihmissuhteita.

Jos joogasta tai pilateksesta joskus kasvaa juoksuklubien kaltainen uusi kohtaamisympäristö, Äijäjooga.fi:n viesti on selvä: järjestyksen kannattaa pysyä oikeana.

Ensin jooga. Sitten ehkä kahvi.

Lähde: Äijäjooga.fi – Onko joogatunti uusi Tinder? Juoksuklubien jälkeen sinkut saattavat löytää toisensa matolta

Kategoriat
liikunta

Birmingham paljasti Suomen yleisurheilun kapean kärjen – kolme EM-mitalia tuli naisille

Kalevankisat2015.fi nostaa tuoreessa artikkelissaan esiin suomalaisen yleisurheilun kaksijakoisen tilanteen Birminghamin 2026 EM-kisojen jälkeen. Suomi sai kolme mitalia, ja kaikki tulivat naisille – mutta mitalien takana joukkueen leveys jäi ohueksi.

Artikkelin mukaan Alisa Vainion ylivoimainen maratonvoitto, Silja Kososen moukarikulta ja Wilma Heltelän seiväshypyn hopea tekivät Suomen kisatuloksesta näyttävän. Samalla neljä Suomen viidestä pistesijasta tuli naisille. Miesten ainoa pistesija oli Topi Parviaisen kahdeksas sija keihäänheitossa.

Kalevankisat2015.fi tarttuu myös Kalervo Kummolan kärjekkääseen väitteeseen, jonka mukaan Vainion Birminghamissa juoksemaan aikaan ei pystyisi yksikään suomalainen mies. Tämä ei artikkelin mukaan pidä kirjaimellisesti paikkaansa, sillä useampi suomalaismies on tänä vuonna juossut 2.22.26:ta nopeammin. Kummolan kommentti osuu silti laajempaan ongelmaan: erityisesti suomalaisen miesten kestävyysjuoksun kansainvälinen taso on tällä hetkellä vaatimaton.

Kirjoituksen tärkein havainto ei lopulta ole se, että suomalainen yleisurheilu olisi yksinkertaisesti ”naisten varassa”. Suurempi huoli on koko joukkueen kapea kärki. Birminghamissa vain kaksi suomalaista mitalistien lisäksi ylsi kahdeksan parhaan joukkoon, kun Rooman EM-kisoissa 2024 pistesijoja tuli huomattavasti laajemmalta rintamalta.

Menestys tarvitsee tähtien lisäksi jatkuvasti uusia finalisteja, pistesijoille yltäviä urheilijoita ja seuraavaa kansainvälisen tason sukupolvea. Birmingham oli siksi samaan aikaan hieno onnistuminen ja muistutus siitä, että suomalainen yleisurheilu ei voi nojata vain muutamaan huippunimeen.

Lue koko artikkeli Kalevankisat2015.fi-sivustolta: Onko Suomen yleisurheilu todella naisten varassa? Birmingham 2026 antoi kaksijakoisen vastauksen.

Kategoriat
liikunta

Naisten yleisurheilun kuvausohjeet kuohuttavat – sensuuria vai parempaa urheilutelevisiota?

Kalevan Kisat 16 käsittelee tuoreessa artikkelissaan naisten yleisurheilun uusia televisiokuvausohjeita, jotka ovat herättäneet kiivasta keskustelua sensuurista ja ”wokesta”. Itse ohjeiden sisältö on kuitenkin huomattavasti arkisempi: tavoitteena on näyttää urheilusuoritusta ilman tarpeettomia, seksualisoivia kuvakulmia.

Taustalla ovat EBU:n ja European Athleticsin kesällä 2026 julkaisemaan Raising the Bar -ohjeistukseen liittyvät linjaukset. Kyse ei ole kilpailusäännöistä tai kiellettyjen kuvakulmien listasta, vaan televisiotuotannoille tarkoitetuista suosituksista. Esimerkiksi matalia kamerakulmia, takaapäin kuvattuja tiukkoja otoksia ja suoritukseen nähden turhia hidastuksia pyritään välttämään silloin, kun ne eivät tuo katsojalle mitään olennaista urheilusta.

Kalevan Kisat 16 nostaa esiin myös urheilijoiden näkökulman. Useat naisurheilijat ovat kertoneet, että paljastavia kilpailukuvia irrotetaan lähetyksistä ja levitetään verkossa aivan muussa tarkoituksessa kuin suoritusten analysoimiseksi. Ohjeiden perusajatus onkin yksinkertainen: jos kuvakulma kertoo tekniikasta, suorituksesta tai kilpailun draamasta, sitä kannattaa käyttää. Jos se näyttää lähinnä urheilijan kehoa ilman urheilullista syytä, toinen kamera voi olla parempi valinta.

Artikkeli muistuttaa samalla, ettei tavoitteena ole tehdä naisurheilusta kasvotonta tai varovaista. Lähetyksissä voidaan edelleen näyttää lähikuvia, hidastuksia, tunteita, juhlintaa ja urheilijan fyysistä suoritusta. Keskustelu koskee ennen kaikkea sitä, mihin kamera tarkoituksella suunnataan.

Lue koko artikkeli Kalevan Kisat 16 -sivustolta: Menikö naisten yleisurheilun kuvaaminen liian wokeksi – vai loppuiko vain tirkistely?

Kategoriat
liikunta

10 000 askelta ei ole taikaluku – kävelyn ja juoksun hyöty riippuu tavoitteesta

Iltajuoksu muistuttaa tuoreessa artikkelissaan, että 10 000 päivittäistä askelta voi olla hyvä tavoite, mutta pelkkä askelmäärä ei kerro liikunnan tehosta tai harjoitusvaikutuksesta.

Kävely tuo merkittäviä terveyshyötyjä ja voi riittävän reippaana täyttää myös kestävyysliikunnan suositukset. Erityisen suuri hyöty syntyy usein silloin, kun vähän liikkuva ihminen alkaa lisätä päivittäistä aktiivisuuttaan.

Jos tavoitteena on kuitenkin parantaa jo valmiiksi hyväkuntoisen ihmisen kestävyyskuntoa tai juoksusuorituskykyä, tavallinen kävely ei välttämättä tarjoa riittävää ärsykettä. Juoksu tai muu rasittavampi liikunta tuottaa yleensä enemmän harjoitusvaikutusta käytettyä minuuttia kohden.

Iltajuoksun mukaan kävelyä ja juoksua ei kannata nähdä vastakohtina. Päivittäinen kävely muodostaa hyvän aktiivisuuspohjan, jonka lisäksi liikuntaa voidaan tehostaa oman kunnon ja tavoitteiden mukaan.

Lue koko artikkeli Iltajuoksu.fi-sivustolta: Riittääkö kävely – vai pitääkö juosta? 10 000 askelta ei kerro koko totuutta.

Kategoriat
liikunta

10 000 askelta ei yksin riitä – suunnistus haastaa sekä kehoa että aivoja

Päivittäinen kävely on tärkeää, mutta pelkkä suuri askelmäärä ei vielä tarkoita, että keho saisi riittävän harjoitusärsykkeen. SM-viestit 2019 nostaa tuoreessa artikkelissaan esiin tutkimusta, jonka mukaan säännöllinen ja tavoitteellinen harjoittelu voi auttaa ikääntyvää säilyttämään lihasten toimintakykyä selvästi paremmin kuin pelkkä arkinen aktiivisuus.

Artikkelissa tarkastellaan erityisesti noin 10 000 päivittäistä askelta ottaneita ikääntyneitä. Vaikka heidän arkinen aktiivisuutensa oli hyvällä tasolla, säännöllisesti harjoitelleilla ikätovereilla lihasten energia-aineenvaihduntaan liittyvä profiili oli lähempänä nuorempien aikuisten tasoa.

Keskeinen viesti on, että askelmittari ja harjoittelu mittaavat eri asioita. Kävely vähentää paikallaanoloa ja tukee terveyttä, mutta kun tavoitteena on ylläpitää aerobista kuntoa, lihasvoimaa, tasapainoa ja toimintakykyä, tarvitaan myös toistuvaa ja riittävän kuormittavaa harjoittelua.

SM-viestit 2019 nostaa suunnistuksen kiinnostavaksi vaihtoehdoksi erityisesti ikääntyville. Metsässä liikkuminen yhdistää kestävyyden, tasapainon ja liikkeen hallinnan kartanlukuun, reitinvalintaan ja jatkuvaan päätöksentekoon. Laji haastaa siis samalla sekä kehoa että aivoja.

Artikkeli muistuttaa kuitenkin, ettei suunnistuskaan korvaa kaikkea muuta harjoittelua. Erityisesti lihasvoiman säilyttämiseksi myös erillinen voimaharjoittelu on tärkeää.

Lue koko artikkeli ja tutkimuksen taustat SM-viestit 2019 -sivustolta: 10 000 askelta ei tee vielä harjoittelijaa – suunnistus voi olla ikääntyvälle täsmälaji.