Kategoriat
liikunta

Voiko sauna tukea lihaskasvua? Summer Sauna nostaa esiin lämpöhoidon mahdollisen hyödyn

Voimaharjoittelun jälkeinen lämpöhoito saattaa tukea lihaskasvua hieman, mutta näyttö on vielä epävarmaa. Summer Sauna nostaa aihetta käsittelevässä artikkelissaan esiin kysymyksen siitä, voiko saunomisella olla merkitystä lihaskasvun kannalta – ja tuore tutkimuskooste antaa ajatukselle varovaisen myönteisen signaalin.

Sauna yhdistetään tavallisesti rentoutumiseen ja palautumiseen, mutta viime vuosina kiinnostus on kasvanut myös siihen, voisiko lämmöllä olla vaikutusta itse harjoitusadaptaatioihin.

Summer Sauna käsittelee aihetta artikkelissaan Kasvaako lihas saunassa? Uusi tutkimus antaa lämpöhoidolle varovaisen vihreää valoa. Kysymyksen taustalla on tuore tutkimusnäyttö, jossa treenin jälkeisen lämpöhoidon vaikutuksia on tarkasteltu lihaskasvun ja voimakehityksen näkökulmasta.

Meta-analyysi löysi pienen mahdollisen edun lihaskasvussa

Vuonna 2026 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja bayesilaisessa meta-analyysissa koottiin yhteen kuusi tutkimusta, joissa lämpöhoitoa käytettiin pian voimaharjoittelun jälkeen.

Tuloksissa lämpöhoitoa saaneilla ryhmillä nähtiin pieni etu hypertrofiassa verrattuna kontrolliryhmiin. Vaikutus oli kuitenkin kooltaan vaatimaton, ja epävarmuusväli sisälsi myös mahdollisuuden siihen, ettei todellista hyötyä ole.

Tutkijoiden laskelmissa todennäköisyys sille, että vaikutus oli lihaskasvun kannalta positiivinen, oli noin 89,7 prosenttia. Tämä kuulostaa lupaavalta, mutta tutkimusryhmä itse painotti johtopäätöksissään varovaisuutta.

Tutkimuskoosteen voi lukea SportRxiv-palvelussa.

Voimatasoihin lämpöhoidosta ei löytynyt selvää hyötyä

Lihaskasvun osalta signaali oli varovaisen myönteinen, mutta voimakehityksen kohdalla vastaavaa hyötyä ei nähty.

Meta-analyysin perusteella lämpöhoito ei näyttänyt parantavan voimatasoja merkityksellisesti verrattuna kontrolliolosuhteisiin. Tämä on tärkeä muistutus siitä, etteivät lihaskasvu ja voimakehitys ole täysin sama asia, vaikka ne usein kulkevat osittain rinnakkain.

Tutkimusnäyttö on vielä pieni ja laadultaan vaihteleva

Uutisen kannalta kiinnostavin kohta on ehkä juuri se, kuinka varovaisesti tuloksia pitää tulkita.

Meta-analyysiin voitiin sisällyttää vain kuusi tutkimusta. Lisäksi tutkijat arvioivat mukana olleiden tutkimusten menetelmällisen laadun yleisesti korkeintaan kohtalaiseksi ja osin heikoksi.

Siksi tuloksesta ei voi päätellä, että saunominen olisi uusi oikotie lihaskasvuun tai että se korvaisi harjoittelun, riittävän energiansaannin, proteiinin ja palautumisen.

Kyse on pikemminkin siitä, että lämpöhoito saattaa olla yksi pieni lisätekijä hyvin rakennetun voimaharjoittelun ympärillä.

Kaikki lämpöhoito ei ole sama asia

Tutkimuksissa on käytetty erilaisia menetelmiä, kuten saunaa, infrapunasaunaa, kuumavesialtistusta ja paikallista lämmitystä. Myös lämpötilat, altistuksen kestot ja osallistujien harjoittelutausta ovat vaihdelleet.

Tämän vuoksi tulosta ei voi suoraan kääntää ohjeeksi siitä, kuinka monta minuuttia tavallisessa suomalaisessa saunassa pitäisi istua jokaisen treenin jälkeen.

Esimerkiksi aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa kuuden viikon voimaharjoittelun jälkeen käytetty infrapunasauna ei tuonut selvää lisähyötyä lihaskasvuun, vaikka joissakin suorituskykymuuttujissa nähtiin mahdollisia positiivisia vaikutuksia.

Sauna ei korvaa treeniä – mutta se ei ehkä ole pelkkä rentoutushetki

Summer Saunan nostama kysymys on silti kiinnostava juuri siksi, että lämpöhoidolla voi olla lihaksessa biologisia vaikutuksia. Kuumuus voi esimerkiksi aktivoida lämpöshokkiproteiineja ja lihaskasvuun liittyviä solunsisäisiä signalointireittejä.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että käytännön lihaskasvu seuraisi automaattisesti perässä. Ihmiskokeissa tulokset ovat olleet vaihtelevia, ja tuore meta-analyysi antaa toistaiseksi vain pienen, epävarman signaalin.

Käytännön johtopäätös on siksi maltillinen: jos saunominen kuuluu muutenkin omaan palautumisrutiiniin ja tuntuu hyvältä, sitä ei tarvitse nähdä lihaskasvun kannalta turhana. Sen hyöty voi olla olemassa, mutta toistaiseksi sitä kannattaa pitää mahdollisena lisänä eikä varsinaisena lihaskasvumenetelmänä.

Lähde: Summer Sauna – Kasvaako lihas saunassa? Uusi tutkimus antaa lämpöhoidolle varovaisen vihreää valoa

Kategoriat
liikunta

Tarvitseeko lihaskasvu enää bulkkia? Performance Lab nostaa esiin tutkimuksen kehonkoostumuksesta

Perinteinen kuntosalioppi on pitkään neuvonut lihasmassaa tavoittelevaa treenaajaa syömään selvästi yli kulutuksen. Performance Lab nostaa esiin vuoden 2026 tutkimuksen, jossa myös ylläpitokaloreilla ja pienessä energiavajeessa harjoitelleet, aiempaa salikokemusta omaavat osallistujat kasvattivat rasvatonta massaa. Tulos ei tee bulkkauksesta tarpeetonta, mutta se haastaa ajatuksen siitä, että lihaskasvu vaatisi aina selvän kaloriylijäämän.

Bulkkauksella tarkoitetaan yleensä vaihetta, jossa energiaa syödään tarkoituksella enemmän kuin kulutetaan. Tavoitteena on luoda mahdollisimman hyvät olosuhteet lihaskasvulle, vaikka samalla kehoon kertyisi jonkin verran rasvaa.

Performance Labin artikkelin otsikko kysyy suoraan, pitääkö lihaskasvun vuoksi enää bulkata. Kysymys liittyy tuoreeseen tutkimukseen, jossa vertailtiin kahta tarkasti ohjattua, runsasproteiinista ruokavaliota sekä kontrolliryhmää.

Kymmenen viikon tutkimuksessa verrattiin ylläpitokaloreita ja pientä energiavajetta

European Journal of Applied Physiology -lehdessä huhtikuussa 2026 julkaistuun tutkimukseen osallistui 30 henkilöä, joilla oli vähintään vuoden kokemus voimaharjoittelusta. Osallistujat jaettiin kolmeen kymmenen hengen ryhmään.

Yksi ryhmä söi arvioidun energiankulutuksensa verran eli käytännössä ylläpitokaloreilla. Toinen ryhmä söi noin 250 kilokaloria päivässä alle arvioidun kulutuksensa. Kolmas ryhmä jatkoi tavanomaista ruokavaliotaan ilman vastaavaa ravitsemusohjausta.

Kaikki ryhmät harjoittelivat neljä kertaa viikossa kymmenen viikon ajan. Ohjatuissa ruokavalioryhmissä proteiininsaanti asetettiin korkealle, noin 2,5 grammaan painokiloa kohden vuorokaudessa.

Tutkimuksen voi lukea European Journal of Applied Physiology -lehden sivuilta.

Rasvaton massa kasvoi ilman kaloriylijäämää

Tutkimuksen kiinnostavin havainto liittyi rasvattomaan massaan. Ylläpitokaloreilla ollut ryhmä kasvatti sitä keskimäärin noin 0,97 kiloa ja energiavajeryhmä noin 1,04 kiloa kymmenessä viikossa.

Kun tutkijat korjasivat mittausta rasvakudoksen rasvattoman osuuden vaikutuksesta, lisäykset olivat noin 1,22 kiloa ylläpitoryhmässä ja noin 1,50 kiloa energiavajeryhmässä.

Samaan aikaan energiavajeryhmän rasvamassa väheni keskimäärin noin 2,94 kiloa. Ylläpitoryhmässä rasvamassa väheni noin 1,41 kiloa, vaikka kyseinen muutos jäi tutkimuksen tilastollisessa tarkastelussa niukasti tavanomaisen merkitsevyysrajan ulkopuolelle.

Kontrolliryhmässä kehonkoostumuksessa ei havaittu vastaavia muutoksia.

Tulos sopii kehonkoostumuksen uudelleenmuokkauksen ajatukseen

Havainto liittyy niin sanottuun body recomposition -ilmiöön eli tilanteeseen, jossa rasvaa vähenee samalla kun rasvaton massa kasvaa.

Pitkään tällaista kehitystä on pidetty lähinnä aloittelijoiden tai selvästi ylipainoisten etuna. Uusi tutkimus lisää näyttöä siitä, että samansuuntaisia muutoksia voi tapahtua myös jo valmiiksi voimaharjoittelua tehneillä henkilöillä, kun harjoittelu ja ravitsemus on rakennettu huolellisesti.

Tutkijoiden mukaan sekä ylläpitokalorinen että maltillisesti energiavajeinen, runsasproteiininen ruokavalio mahdollistivat kehonkoostumuksen paranemisen verrattuna tavanomaista ruokavaliotaan jatkaneeseen kontrolliryhmään.

Tutkimus ei tarkoita, että bulkkauksesta olisi tullut hyödytöntä

Tuloksista ei silti voi päätellä, että kaloriylijäämä olisi tarpeeton kaikille lihasmassaa tavoitteleville.

Tutkimus oli pieni: osallistujia oli vain 30 ja intervention kesto oli kymmenen viikkoa. Lisäksi rasvaton massa ei ole täsmälleen sama asia kuin uusi lihaskudos, vaikka se on kehonkoostumustutkimuksessa yleisesti käytetty mittari.

Myös ryhmien välillä oli käytännön ero. Ylläpito- ja energiavajeryhmät saivat ravitsemusohjausta ja heidän harjoitteluaan valvottiin tarkasti, kun taas kontrolliryhmä jatkoi tavanomaisempaa toimintaa. Siksi tuloksia ei voi tulkita pelkkänä kalorimäärän vertailuna.

Samoin pitkälle edenneellä treenaajalla lihaskasvu on yleensä hitaampaa kuin vähemmän kokeneella, jolloin pieni energiaylijäämä voi edelleen olla käytännöllinen tapa varmistaa riittävä energiansaanti ja palautuminen.

Aggressiivisen bulkin hyötyä on silti syytä arvioida kriittisesti

Uusi tutkimus sopii yhteen aiemman tutkimusnäytön kanssa, jossa suurempi kaloriylijäämä ei ole automaattisesti tuottanut enemmän lihaskasvua. Sen sijaan nopeampi painonnousu on usein tarkoittanut myös suurempaa rasvan kertymistä.

Tämä tekee eron maltillisen energiaylijäämän ja perinteisen aggressiivisen bulkin välille. Jos lihaskasvu onnistuu jo ylläpitokalorien tuntumassa tai pienessä energiavajeessa tietyissä olosuhteissa, hyvin suuri kaloriylijäämä ei välttämättä ole tehokkain tapa parantaa kehonkoostumusta.

Käytännön viesti on yksilöllisempi kuin vanha bulkki–dieetti-ajattelu

Performance Labin nostama kysymys ei siis saa yksinkertaista kyllä- tai ei-vastausta.

Lihaskasvu voi tapahtua ilman selvää kaloriylijäämää, etenkin kun voimaharjoittelu on progressiivista, proteiinia saadaan runsaasti ja kokonaisuus toteutuu johdonmukaisesti. Samalla energiantarve riippuu harjoittelutaustasta, kehon rasvamäärästä, palautumisesta ja siitä, kuinka nopeasti lihasmassaa realistisesti voidaan kasvattaa.

Monelle järkevämpi lähtökohta voikin olla maltillinen energiansaanti ja kehityksen seuraaminen sen sijaan, että vaa’an lukemaa yritetään nostaa mahdollisimman nopeasti.

Lähde: Performance Lab – Pitääkö lihaskasvun takia enää bulkata? Tutkimus haastaa vanhan kuntosaliopin

Kategoriat
liikunta

Kotikuntosali vai salijäsenyys? Rovaniemen Kuntokeskus nostaa esiin ympäristön merkityksen

Kotikuntosali voi säästää aikaa ja tehdä harjoittelusta vaivatonta, mutta kaikille koti ei ole paras paikka treenata. Rovaniemen Kuntokeskus pohtii tuoreessa artikkelissaan, miksi tavallinen salijäsenyys voi edelleen olla monelle käytännössä toimivampi ratkaisu.

Kotikuntosalin idea on helppo ymmärtää. Kun välineet ovat muutaman askeleen päässä, matkoihin ei kulu aikaa eikä laitteisiin tarvitse jonottaa. Samalla harjoittelu on mahdollista sovittaa oman arjen ympärille hyvin joustavasti.

Rovaniemen Kuntokeskus nostaa kuitenkin esiin kotiharjoittelun toisen puolen: juuri koti voi olla myös suurin häiriötekijä. Kun ympärillä ovat työasiat, kotityöt, puhelin ja muut arjen keskeytykset, treeni siirtyy helposti myöhemmäksi – ja joskus seuraavaan päivään.

Salille lähteminen voi tehdä päätöksen valmiiksi

Lähdeartikkelin keskeinen ajatus liittyy harjoitteluympäristöön. Kun ihminen lähtee kuntosalille, hän on jo tehnyt päätöksen treenaamisesta. Salilla ympäristö ohjaa yhteen asiaan: harjoitteluun.

Kotona sama päätös voi joutua jatkuvasti uudelleen neuvoteltavaksi. Treenin voisi aloittaa nyt, mutta yhtä hyvin puolen tunnin päästä. Sähköpostiin voisi vastata ensin. Ruoka pitäisi ehkä laittaa. Juuri tämä joustavuus voi joillekin olla etu, mutta toisille se tekee harjoittelusta helpommin siirrettävän asian.

Rovaniemen Kuntokeskus kuvaa salille lähtemistä eräänlaisena pienenä rituaalina. Vaatteet vaihdetaan, treenikassi otetaan mukaan ja paikka vaihtuu. Kun salille on jo saavuttu, harjoitus tulee yleensä myös tehtyä.

Kotisali voi silti olla paras ratkaisu oikeassa elämäntilanteessa

Artikkeli ei tyrmää kotikuntosalia. Päinvastoin se nostaa esiin tilanteita, joissa koti voi olla ylivoimainen vaihtoehto.

Jos lähimmälle kuntosalille on pitkä matka, kotiharjoittelu voi säästää useita tunteja viikossa. Sama koskee esimerkiksi pienten lasten vanhempia, joille lyhyt harjoitus kotona voi olla realistinen mutta kokonainen salireissu vaikea järjestää.

Ratkaiseva kysymys ei siis ole se, kumpi vaihtoehto näyttää teoriassa paremmalta, vaan kummassa harjoittelu oikeasti toteutuu säännöllisesti. Jos kotisali nostaa viikoittaisten treenien määrän nollasta kolmeen, valinta on helppo.

Kaupallinen kuntosali tarjoaa enemmän vaihtoehtoja

Rovaniemen Kuntokeskus painottaa myös laitevalikoimaa. Hyvin varustellulla kuntosalilla on yleensä vapaita painoja, taljoja ja useita erilaisia harjoituslaitteita, joiden hankkiminen kotiin vaatii paljon rahaa ja tilaa.

Lähdeartikkelissa muistutetaan, että kaupalliseen käyttöön tarkoitetut yksittäiset laitteet voivat maksaa tuhansia euroja. Kun mukaan lasketaan telineet, penkit, käsipainot, levypainot ja tarvittava lattiatila, kotisalin kustannukset voivat kasvaa nopeasti.

Salijäsenyydessä etuna on myös se, että harjoittelua voidaan muuttaa ajan mittaan ilman uusia hankintoja. Jos jokin liike ei enää sovi, tilalle löytyy usein toinen laite tai harjoitusvaihtoehto.

Muiden treenaajien läsnäolo voi auttaa

Kaikki eivät kaipaa kuntosalille muita ihmisiä, mutta Rovaniemen Kuntokeskus nostaa esiin myös sosiaalisen ympäristön vaikutuksen.

Kun ympärillä muut harjoittelevat, oma keskittyminen voi parantua ja treenaamisesta tulee ympäristön normaalia toimintaa. Kyse ei välttämättä ole kilpailusta tai siitä, että kaikki harjoittelisivat yhdessä, vaan siitä, että ympäristö tukee tavoitetta.

Toiselle juuri tämä on tärkeä osa harjoittelurutiinia. Toiselle taas yksityinen kotisali on paljon miellyttävämpi vaihtoehto.

Rovaniemellä salijäsenyys voi olla taloudellisesti kilpailukykyinen

Artikkelissa tarkastellaan myös paikallista näkökulmaa. Rovaniemen Kuntokeskuksen mukaan kaupungissa on useita keskenään kilpailevia saleja, ja tavallisten jäsenyyksien hinnat ovat usein sellaisella tasolla, että hyvin varustellun kotisalin rakentaminen ei ole automaattisesti halvempi ratkaisu.

Lähdeartikkeli vertaa jäsenyyden vuosikustannusta siihen, että yksi laadukas kuntosalilaite voi yksin maksaa useiden vuosien jäsenyyden verran. Samalla kaupallisella salilla käytössä on yhden laitteen sijaan kokonainen harjoitteluympäristö.

Paras ratkaisu voi olla yhdistelmä

Rovaniemen Kuntokeskus muistuttaa, ettei valinnan tarvitse olla joko–tai. Monelle toimiva ratkaisu on tehdä raskaat ja laitepainotteiset harjoitukset kuntosalilla ja pitää kotona muutama perusväline lyhyitä täydentäviä treenejä varten.

Näin kotiharjoittelun ajansäästö ja salin monipuolisuus voidaan yhdistää.

Artikkelin lopullinen johtopäätös on käytännöllinen: paras harjoittelupaikka on se, jossa treeni toteutuu pitkäjänteisesti. Täydellinen kotisali ei auta, jos sitä ei käytetä, eikä salijäsenyydestä ole hyötyä, jos salille ei koskaan mennä.

Lähde: Rovaniemen Kuntokeskus – Onko kotikuntosali oikeasti parempi? Monelle tavallinen salijäsenyys on edelleen ylivoimainen ratkaisu

Kategoriat
liikunta

Voiko joogatunnista tulla uusi Tinder? Äijäjooga.fi nostaa esiin harrastusten deittibuumin

Juoksuklubit ovat viime vuosina nousseet paikoiksi, joissa ihmiset eivät vain liiku vaan myös tutustuvat toisiinsa. Äijäjooga.fi pohtii tuoreessa artikkelissaan, voisiko sama ilmiö levitä seuraavaksi joogaan ja pilatekseen – ja missä kulkee raja luontevan tutustumisen ja häiritsevän parinhakuyrityksen välillä.

Ajatus kuulostaa ensin vitsiltä, mutta siinä on myös tuttu logiikka. Harrastuksissa ihmiset kohtaavat kasvokkain, näkevät samoja ihmisiä toistuvasti ja jakavat valmiiksi ainakin yhden kiinnostuksenkohteen. Äijäjooga.fi nostaa esiin juoksuklubit esimerkkinä ympäristöstä, jossa yhteisöllisyys on jo monin paikoin saanut myös deittailun piirteitä.

Artikkelin mukaan juuri toistuvat kohtaamiset tekevät harrastusympäristöstä kiinnostavan vaihtoehdon deittisovelluksille. Kun sama ihminen nähdään viikosta toiseen, tutustuminen voi edetä hitaasti ilman sitä välitöntä arviointia, joka on tyypillistä sovelluksissa.

Joogassa yhteisö tulee ennen deittailua

Äijäjooga.fi painottaa kuitenkin yhtä ehtoa voimakkaasti: joogaan tullaan ensisijaisesti joogaamaan.

Joogatunti ei ole speed dating -tilaisuus, eikä muiden osallistujien pitäisi joutua kokemaan itseään arvioitavan mahdollisina treffikumppaneina kesken harjoituksen. Artikkelissa muistutetaan, että monet jooga-asennot ovat fyysisesti haavoittuvia tai muuten henkilökohtaisia tilanteita, joissa jokaisella pitää olla oikeus keskittyä omaan harjoitukseensa rauhassa.

Tutustumiselle luontevampi paikka on ennen tuntia tai sen jälkeen. Yksinkertainen keskustelunavaus voi johtaa jutteluun, mutta kiinnostuksen puute pitäisi myös tunnistaa nopeasti.

Äijäjooga.fi tiivistää ajatuksen käytännössä siihen, että yksi ystävällinen avaus on sosiaalisuutta, mutta jatkuva yrittäminen ilman vastakaikua ei enää ole sitä.

Harrastus voi tarjota paremman lähtökohdan kuin profiili

Artikkeli tarkastelee myös sitä, miksi harrastuksen kautta tutustuminen voi tuntua monesta aidommalta kuin deittisovellusten selaaminen.

Joogatunnilla toisesta ihmisestä muodostuu kuva vähitellen. Samalla nähdään, että hän käy paikalla säännöllisesti, on kiinnostunut ainakin jossain määrin hyvinvoinnista ja pystyy sitoutumaan yhteiseen rutiiniin. Näistä ei tietenkään voi päätellä kaikkea ihmisestä, mutta ne tarjoavat toisenlaista tietoa kuin muutama valokuva ja lyhyt profiiliteksti.

Erityinen etu on se, ettei romanttista päätöstä tarvitse tehdä heti. Ensin voidaan vain vaihtaa pari sanaa, myöhemmin tervehtiä uudelleen ja ehkä joskus jatkaa keskustelua kahvin ääressä.

Parijoogassa yhteistyö tulee näkyväksi

Äijäjooga.fi laajentaa aihetta myös parisuhteisiin. Parijoogassa kaksi ihmistä harjoittelee yhdessä ja joutuu samalla kommunikoimaan, kuuntelemaan toisiaan ja kertomaan omista rajoistaan.

Artikkelissa nostetaan esiin myös tantraan liittyviä harjoituksia, mutta samalla muistutetaan, että tantra on historiallisesti paljon laajempi uskonnollisten ja filosofisten perinteiden kokonaisuus kuin länsimaisessa hyvinvointikulttuurissa usein ajatellaan.

Pariharjoitusten olennaiseksi teemaksi jää suostumus: kosketuksen ja yhteisten liikkeiden pitää perustua siihen, että molemmat haluavat osallistua.

Uusi harrastus voi tuoda muutakin kuin treffejä

Lopulta Äijäjooga.fi suhtautuu ajatukseen varsin käytännöllisesti. Joogastudiolta voi löytyä kumppani siinä missä työpaikalta, yliopistosta, kuorosta tai koirapuistosta. Mutta jos mitään romanttista ei synny, käteen jää silti harrastus, mahdollinen yhteisö ja uusia tuttavuuksia.

Juuri tämä erottaa harrastuksen deittipalvelusta. Sen varsinainen tarkoitus säilyy riippumatta siitä, syntyykö samalla uusia ihmissuhteita.

Jos joogasta tai pilateksesta joskus kasvaa juoksuklubien kaltainen uusi kohtaamisympäristö, Äijäjooga.fi:n viesti on selvä: järjestyksen kannattaa pysyä oikeana.

Ensin jooga. Sitten ehkä kahvi.

Lähde: Äijäjooga.fi – Onko joogatunti uusi Tinder? Juoksuklubien jälkeen sinkut saattavat löytää toisensa matolta

Kategoriat
liikunta

Birmingham paljasti Suomen yleisurheilun kapean kärjen – kolme EM-mitalia tuli naisille

Kalevankisat2015.fi nostaa tuoreessa artikkelissaan esiin suomalaisen yleisurheilun kaksijakoisen tilanteen Birminghamin 2026 EM-kisojen jälkeen. Suomi sai kolme mitalia, ja kaikki tulivat naisille – mutta mitalien takana joukkueen leveys jäi ohueksi.

Artikkelin mukaan Alisa Vainion ylivoimainen maratonvoitto, Silja Kososen moukarikulta ja Wilma Heltelän seiväshypyn hopea tekivät Suomen kisatuloksesta näyttävän. Samalla neljä Suomen viidestä pistesijasta tuli naisille. Miesten ainoa pistesija oli Topi Parviaisen kahdeksas sija keihäänheitossa.

Kalevankisat2015.fi tarttuu myös Kalervo Kummolan kärjekkääseen väitteeseen, jonka mukaan Vainion Birminghamissa juoksemaan aikaan ei pystyisi yksikään suomalainen mies. Tämä ei artikkelin mukaan pidä kirjaimellisesti paikkaansa, sillä useampi suomalaismies on tänä vuonna juossut 2.22.26:ta nopeammin. Kummolan kommentti osuu silti laajempaan ongelmaan: erityisesti suomalaisen miesten kestävyysjuoksun kansainvälinen taso on tällä hetkellä vaatimaton.

Kirjoituksen tärkein havainto ei lopulta ole se, että suomalainen yleisurheilu olisi yksinkertaisesti ”naisten varassa”. Suurempi huoli on koko joukkueen kapea kärki. Birminghamissa vain kaksi suomalaista mitalistien lisäksi ylsi kahdeksan parhaan joukkoon, kun Rooman EM-kisoissa 2024 pistesijoja tuli huomattavasti laajemmalta rintamalta.

Menestys tarvitsee tähtien lisäksi jatkuvasti uusia finalisteja, pistesijoille yltäviä urheilijoita ja seuraavaa kansainvälisen tason sukupolvea. Birmingham oli siksi samaan aikaan hieno onnistuminen ja muistutus siitä, että suomalainen yleisurheilu ei voi nojata vain muutamaan huippunimeen.

Lue koko artikkeli Kalevankisat2015.fi-sivustolta: Onko Suomen yleisurheilu todella naisten varassa? Birmingham 2026 antoi kaksijakoisen vastauksen.

Kategoriat
liikunta

Naisten yleisurheilun kuvausohjeet kuohuttavat – sensuuria vai parempaa urheilutelevisiota?

Kalevan Kisat 16 käsittelee tuoreessa artikkelissaan naisten yleisurheilun uusia televisiokuvausohjeita, jotka ovat herättäneet kiivasta keskustelua sensuurista ja ”wokesta”. Itse ohjeiden sisältö on kuitenkin huomattavasti arkisempi: tavoitteena on näyttää urheilusuoritusta ilman tarpeettomia, seksualisoivia kuvakulmia.

Taustalla ovat EBU:n ja European Athleticsin kesällä 2026 julkaisemaan Raising the Bar -ohjeistukseen liittyvät linjaukset. Kyse ei ole kilpailusäännöistä tai kiellettyjen kuvakulmien listasta, vaan televisiotuotannoille tarkoitetuista suosituksista. Esimerkiksi matalia kamerakulmia, takaapäin kuvattuja tiukkoja otoksia ja suoritukseen nähden turhia hidastuksia pyritään välttämään silloin, kun ne eivät tuo katsojalle mitään olennaista urheilusta.

Kalevan Kisat 16 nostaa esiin myös urheilijoiden näkökulman. Useat naisurheilijat ovat kertoneet, että paljastavia kilpailukuvia irrotetaan lähetyksistä ja levitetään verkossa aivan muussa tarkoituksessa kuin suoritusten analysoimiseksi. Ohjeiden perusajatus onkin yksinkertainen: jos kuvakulma kertoo tekniikasta, suorituksesta tai kilpailun draamasta, sitä kannattaa käyttää. Jos se näyttää lähinnä urheilijan kehoa ilman urheilullista syytä, toinen kamera voi olla parempi valinta.

Artikkeli muistuttaa samalla, ettei tavoitteena ole tehdä naisurheilusta kasvotonta tai varovaista. Lähetyksissä voidaan edelleen näyttää lähikuvia, hidastuksia, tunteita, juhlintaa ja urheilijan fyysistä suoritusta. Keskustelu koskee ennen kaikkea sitä, mihin kamera tarkoituksella suunnataan.

Lue koko artikkeli Kalevan Kisat 16 -sivustolta: Menikö naisten yleisurheilun kuvaaminen liian wokeksi – vai loppuiko vain tirkistely?

Kategoriat
liikunta

10 000 askelta ei ole taikaluku – kävelyn ja juoksun hyöty riippuu tavoitteesta

Iltajuoksu muistuttaa tuoreessa artikkelissaan, että 10 000 päivittäistä askelta voi olla hyvä tavoite, mutta pelkkä askelmäärä ei kerro liikunnan tehosta tai harjoitusvaikutuksesta.

Kävely tuo merkittäviä terveyshyötyjä ja voi riittävän reippaana täyttää myös kestävyysliikunnan suositukset. Erityisen suuri hyöty syntyy usein silloin, kun vähän liikkuva ihminen alkaa lisätä päivittäistä aktiivisuuttaan.

Jos tavoitteena on kuitenkin parantaa jo valmiiksi hyväkuntoisen ihmisen kestävyyskuntoa tai juoksusuorituskykyä, tavallinen kävely ei välttämättä tarjoa riittävää ärsykettä. Juoksu tai muu rasittavampi liikunta tuottaa yleensä enemmän harjoitusvaikutusta käytettyä minuuttia kohden.

Iltajuoksun mukaan kävelyä ja juoksua ei kannata nähdä vastakohtina. Päivittäinen kävely muodostaa hyvän aktiivisuuspohjan, jonka lisäksi liikuntaa voidaan tehostaa oman kunnon ja tavoitteiden mukaan.

Lue koko artikkeli Iltajuoksu.fi-sivustolta: Riittääkö kävely – vai pitääkö juosta? 10 000 askelta ei kerro koko totuutta.

Kategoriat
liikunta

10 000 askelta ei yksin riitä – suunnistus haastaa sekä kehoa että aivoja

Päivittäinen kävely on tärkeää, mutta pelkkä suuri askelmäärä ei vielä tarkoita, että keho saisi riittävän harjoitusärsykkeen. SM-viestit 2019 nostaa tuoreessa artikkelissaan esiin tutkimusta, jonka mukaan säännöllinen ja tavoitteellinen harjoittelu voi auttaa ikääntyvää säilyttämään lihasten toimintakykyä selvästi paremmin kuin pelkkä arkinen aktiivisuus.

Artikkelissa tarkastellaan erityisesti noin 10 000 päivittäistä askelta ottaneita ikääntyneitä. Vaikka heidän arkinen aktiivisuutensa oli hyvällä tasolla, säännöllisesti harjoitelleilla ikätovereilla lihasten energia-aineenvaihduntaan liittyvä profiili oli lähempänä nuorempien aikuisten tasoa.

Keskeinen viesti on, että askelmittari ja harjoittelu mittaavat eri asioita. Kävely vähentää paikallaanoloa ja tukee terveyttä, mutta kun tavoitteena on ylläpitää aerobista kuntoa, lihasvoimaa, tasapainoa ja toimintakykyä, tarvitaan myös toistuvaa ja riittävän kuormittavaa harjoittelua.

SM-viestit 2019 nostaa suunnistuksen kiinnostavaksi vaihtoehdoksi erityisesti ikääntyville. Metsässä liikkuminen yhdistää kestävyyden, tasapainon ja liikkeen hallinnan kartanlukuun, reitinvalintaan ja jatkuvaan päätöksentekoon. Laji haastaa siis samalla sekä kehoa että aivoja.

Artikkeli muistuttaa kuitenkin, ettei suunnistuskaan korvaa kaikkea muuta harjoittelua. Erityisesti lihasvoiman säilyttämiseksi myös erillinen voimaharjoittelu on tärkeää.

Lue koko artikkeli ja tutkimuksen taustat SM-viestit 2019 -sivustolta: 10 000 askelta ei tee vielä harjoittelijaa – suunnistus voi olla ikääntyvälle täsmälaji.